Severi-kolli on kuollut
Viidakon villi metsästäjä, oranssi kollimme Severi kuoli tänään.
Severi vietti joulun alla vahingossa pari päivää lukittuna parvekkeelle. Kissavahti onneksi huomasi karvaisen kasan ruusupuskan alla ja nappasi kollin sisälle lämpimään. Pientä laihuutta lukuunottamatta vaikutti, että kaikki oli ok. Lihotuskuuri näytti jo tepsivän ja vielä aamulla Severin vointi vaikutti hyvältä. Puolenpäivän aikaan katin kunto heikkeni kuitenkin yllättäen. Vartin sisään hengitys muuttui vaivalloiseksi, takajaloista lähti voimat ja tunto tyystin ja raukka ulisi hengenhädissään. Eläinlääkärille saapuessa Severillä oli erittäin vaikea hengittää ja kaikista jaloista oli lähtenyt voimat ja tunto. Lääkärin todettua tilanteen toivottomaksi päätimme päästää Severin kärsimyksistään ja kissalle annettiin viimeinen uni piikistä. Tarkka kuolinsyy on epävarma, mahdollisesti kyseessä oli sydänviasta aiheutunut veritulppa.
Emma ja Stella ovat tapahtuneesta vielä aika ymmällään. Sen sijaan kaksi muuta kissaamme kaipaavat jo ystäväänsä kovasti ja kulkevat asunnossa edestakaisin ihmeissään, maukuen välillä. Äidillä on kova työ pitää kyyneleitä loitolla, eikä se aina niin onnistukaan.
Voih! Severi oli komea kolli. Rapsuja ja jaksamista jäljelle jääneille.
Comment by Elina — December 30, 2008 @ 6:24 pm
Kiitos! Kissojen ihmetys on jo muuttumassa hyväksynnäksi - Kikkasella oli ehkä poikkeuksellisen sylikäs olo eilen ja Ruuti jutteli pitkät tovet kun tein ruokaa keittiössä. Ottaen huomioon että molemmat näkivät ja kuulivat Severin kunnon ennen kuin lähdettiin - luulen että ymmärtävät että kaveri on mennyttä.
Comment by Inger — December 31, 2008 @ 7:25 am
Voi ei… kyynelsilmin tätä postaustasi jälkijunassa luin. Meilläkin on nyt kaksi kissapoikaa. Eläimistä, jotka ovat perheenjäseniä, ei ole helppo luopua. Muistaa voi onneksi aina.
Comment by Mira — January 14, 2009 @ 1:53 pm
pitääkö viellä huolimattomuuta kehuskella, sisäkissa
ei kuulu ulos kylmää. kuolisyy on heitteillejättö,
shokki kissalle. meepä ite parvelle
Comment by Anonymous — January 16, 2009 @ 5:26 pm
Jos anonyymi kirjoittaja yhtään minua tuntisit, tietäisit ettei postaukseni ollut kehuskelua. Tapanani ei kuitenkaan ole valehdella eikä kaunistella asioita - siksi postissa tuon esille tapahtuman taustat. Arvio kuolinsyystä ei ollut oma, vaan eläinlääkärin antama. Hänen mielestään parvekevierailu ei yksistään tapa pohjoisissa oloissa kehittynyttä kissaa (otimme tietysti yhteyttä eläinlääkäriin heti kun onnettomuus oli huomattu ja seurattiin viikon ajan kissan toipumista). Mutta siinä olet oikeassa, että tottakai minua raataa syyllisyys, ja niin raataisi vaikka kuolinsyy olisi todettu miksi tahansa.
Comment by Inger — January 20, 2009 @ 8:37 am