hyrskynmyrsky

Eräs nuori neiti kirjoittelee viestejä eräälle nuorelle pojalle. Sen enempää detaleja ei siitä heru, koska nuori neiti ei varmaankaan halua että koko maailma tietää kenelle viestit menevät. Äiti oli ihan sinut homman kanssa, kunnes selvisi, että viestien tarkoitus on (tadaa!) pelottaa, nolata ja kiusata. Kävimme pienen keskustelun siitä, ettei toiselle saa tahallaan aiheuttaa pahaa mieltä. Kiemurrellen kertoi nuori neito että ehkä kuitenkin poika myös tykkää että häntä kiusataan ja että usein hän kiusaa itse myös takaisin. Mene ja tiedä, kuka tässä nyt oikein potkii ja ketä.

Perheen muihin kuulumisiin - äidille tipahti kuin kuu taivaalta että pian (lue: nyt) on ilmoittautumiset esikouluun. Siispä ensin kaoottisella vimmalla selvittämään mitä esikouluja ylipäätään lähistöllä on ja mihin niistä pääsee pienimmällä bussien yhdistelmällä. Kesän aikana ehtii sitten pää vääränä arpomaan kuinka ihmeessä syksyllä saadaan yksi eskarilainen kuskattua yhteen osoitteeseen ja toinen tarhalainen toiseen niin, että välissä joku tekee vähän töitäkin.

Mediapoimintoja viikon varrelta. Nina (rva Timo TA) Mikkonen meni ja laukoi omituisia käsityksiä päiväkodeista telkkarissa ja mammauniversumi on hetken taas kuohunnassa keskustelusta kotona-vaiko-ei. Itseäni harmittaa, että telkkariin otetaan tuollainen vouhottaja. Moni Mikkosen tavoitteista ja mielipiteistä (kotiäitiyttä voisi tukea rahallisesti, lasten huomioiminen kiireen keskellä on ensiarvoisen tärkeää) ovat ihan kohdallaan ja voin milloin tahansa yhtyä niihin. Tuollainen tiejyrä-monologi vaan ei ole omiaan edistämään niitä aiheita. Ihminen joka pitää omasta näkökulmastaan niin jyrkästi kiinni, että kutsuu kaikkea vastakkaista argumenttia tukevaa tutkimusta “höpöhöpöksi” ei voi vakuuttaa minua. Sen sijaan asenne miltei provosoi ottamaan vastakkaisen kannan. Ja ennen kaikkea ärsyttää se, että samoin kuin kestovaippakeskustelussa, käyttäydytään ikäänkuin tässä kysymyksessä ei voisi olla olemassakaan kompromissiratkaisuja. Ihan kuin ei olisi olemassa lapsiaan rakastavia vanhempia, jotka uhrautuvat lastensa puolesta ja myös käyttävät päivähoitopalveluita. Tai kotiäitejä tai -isiä jotka ovat vallan kykeneviä järjestämään lapsilleen riittävästi kodin ulkopuolisia kontakteja, joissa lapsi voi harjoitella sosiaalisia taitojaan ja asteittain kokeilla omia siipiään. Totta hemmetissä on. Mutta julkisessa keskustelussa kovaäänisimpiä ovat ääripäät ja se on joko tai. Valitettavasti fundamentalistit vetoavat myös mediassa - ei asiapitoisuutensa vaan viihdearvonsa takia. Asiallinen keskustelu ei olisi saanut mitään julkisuutta. Sen sijaan nyt kun syntyi kissatappelu, voidaan taas hetken vouhottaa ääripäiden paremmuusjärjestyksestä, tomaattienheiton lomassa.