hyrskynmyrsky

Äiti palasi työmatkalta huomatakseen, että isi oli sillä välin opettanut Stellan puhumaan. Jotain osviittaa muutoksesta antoi jo jokailtaisten puheluiden yllättävän järkevä sisältö matkan aikana - puhelinkeskustelu on taaperoille yllättävän käsittämätöntä toimintaa mutta tällä kertaa sananvaihto oli edennyt periteisestä kaavasta (”hej Stella” <insert isin ääni: “Stella älä syö puhelinta”> “hej Stella, här är mamma”) ja saatiin sentään sanottua hyvät yöt. Suurin muutos oli kuitenkin huomattavissa kotiinpaluun jälkeisenä aamuna kun kainaloon kömpinyt pörröpää selosti ummikkoäidille viikon tapahtumat. Kuka on ollut tarhassa, mitä lapset ovat tehneet, mitä syöneet, mistä tapelleet. Ensimmäisenä uutisena Stella kuitenkin kertoi, että hän on saanut salapäeräisen kiistansa tarhatäti Lisan kanssa selvitettyä. Viikon verran hän oli Lisalle vihainen syystä, jota kukaan ei tiennyt. Ilmeisesti Stellakaan ei tiennyt mistä kiista johtui, koska kysyttäessä miksi hän on vihainen hän huusi vain kiukkuisesti “en tiedä”. Tänään aamulla pieni tyttönen kuitenkin vakuutti että vihanpito on loppunut. Hyvä näin - ehkä joskus keksimme tarhan tätien kanssa mistä se oli saanut alkunsakin.

Stella kertoi myös että hän on ollut kipeänä. Tytölle kehittyi flunssan jälkitautina korvatulehdukset kumpaankin korvaan ja kaupanpäällisenä saatiin vielä keuhkoputkentulehdus. Perjantaina saadut tujut antibiootit tosin tepsivät hyvin, yskä helpottaa ja reippaasta leikistä päätellen vointi on muutenkin ok.