hyrskynmyrsky

Etsiskelin banaanimuffinsin ohjetta ja törmäsin taivaalliseen sivustoon: Dagens Muffin. Aivan järjettömän paljon muffinsiohjeita, sekä suolaisia että makeita, ja vieläpä reseptien arvostelujärjestelmä, josta voi arvailla vähän muffinsin onnistumisastetta. Ah!

Päivän muffinsit tein kuitenkin tämän ohjeen pohjalta, tosin tapani mukaan muuntelin ohjetta reilusti:

Kauraiset banaani-suklaa-hasselpähkinämuffinsit
150g margariinia
2dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 kypsää banaania
2,5 dl kaurajauhoja (esim. Provena kaurajauhoja saa marketeista)
3 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
noin 1,5 dl maitoa
2 kananmunaa + kaksi kananmunan valkuaista (nämä voi varmaankin korvata kolmannella kananmunalla)
1,5 dl hasselpähkinää jauhettuna
4 rkl kaakaojauhetta

Vatkaa sokeri ja margariini vaahdoksi, lisää kananmunat ja vatkaa hyvin. Lisää banaanisose. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita joukkoon. Notkista maidolla. Lusikoi taikinaa muffinsivuokiin ja paista 15-20 min 220º-240º lämmössä (kaasu-uuni: 6).

Tuli aika tukevat muffinsit, mutta maku osui ihan nappiin. Mahdollisesti voisi lisätä 1 tl leivinjauhetta, minulla on tuntuma että banaani leivonnaisissa syö niiden kuohkeutta.

Jostain syystä perus porkkanasämpylät eivät innosta minua ollenkaan. Ulkonäkö lupaa reilusti makua (porkkanaa, nam!), mutta silti sämpylä usein on aika tylsä - eikä porkkanaa välttämättä maista ollenkaan. Lisäksi mielleyhtymät porkkanakakkuun virittää suun odottamaan jotain paljon muhevampaa, tummempaa, mausteisempaa. Ei ihmekään, jos ei tavallinen pieni porkkanasämpylä pysty vastaamaan noihin ennakko-odotuksiin.

Mämmimaltailla leipomisesta innostuneena sainkin idean tunkea maltaita myös porkkanasämpylätaikinaan. Perään lensi vielä vähän mausteita ja syntyi ihan mielenkiintoinen, hivenen muhevampi porkkanasämpylä. Kurkuma värjää myös koko sämpylän hennosti kellertäväksi, mikä näyttää aika hauskalta ja sopii hyvin tulevaan pääsiäiseen.

Sämpylöiden paistosta: Meillä on kaasu-uuni ja siinä on kerrassaan haasteellista leipoa (ohjeita ja vinkkejä tässä). Ainoa keino saada järkevästi ruskistuneita ja tasaisesti paistuneita sämpylöitä on paistaa ne silikonisessa vuoassa. Isot leivät tehdään meillä siksi vuokaleipinä ja sämpylät paistuvat hienosti silikonisessa muffinsivuoassa. Vuokasämpylöitä tehdessä taikina voi jäädä hiukan löysäksi, koska sämpylät lusikoidaan suoraan muotteihin. Jos leivot sämpylät pellillä, lisää jauhoja kunnes taikina on käsiteltävissä.

Porkkanasämpylät
1l maitoa tai vettä
50 g hiivaa
1 dl siirappia
1 rkl sokeria
1-2 tl suolaa
1 rkl inkivääriä
1 rkl kurkumaa
1 dl mämmimaltaita
3 dl grahamjauhoja
loput jauhoista: vehnä- tai hiivaleipäjauhoja
100 g margariinia
5-6 porkkanaa hienoksi raastettuna

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon (tai veteen). Lisää osa vehnäjauhoista, sokeri, suola ja mausteet ja vatkaa kunnon sitko taikinaan. Lisää siirappi, mämmimaltaat ja grahamjauhot sekä raastettu porkkana. Vaivaa hyvin ja lisää jauhoja pikkuhiljaa kunnes taikina irtoilee kulhon reunoista ja vaikuttaa, että taikina on käsiteltävissä. Vaikka tekisit sämpylät muffinsivuokiin, varo ettei taikina jää liian löysäksi - porkkana tuo lisää nestettä! Lopuksi, sulata margariini ja vaivaa joukkoon.

Anna kohota hyvin, vaivaa uudelleen ja muotoile pieniä sämpylöitä tai lusikoi taikinaa muffinsivuokiin. Muffinsivuoat piripintaan paistuvat kaasu-uunissa 6/8 22min, sähköuunissa vastaava olisi ehkä 225º ja 20 min.

Muimun kautta kummitädiltä kantautunut mallaslimppuohje kohtasi äidin improvisaatiokeittiön ja tuloksena oli varsin onnistunut sämpyläohje. Pistetäänpä muistiin.

Sämpylöiden paistosta: Meillä on kaasu-uuni ja siinä on kerrassaan haasteellista leipoa (ohjeita ja vinkkejä tässä). Ainoa keino saada järkevästi ruskistuneita ja tasaisesti paistuneita sämpylöitä on paistaa ne silikonisessa vuoassa. Isot leivät tehdään meillä siksi vuokaleipinä ja sämpylät paistuvat hienosti silikonisessa muffinsivuoassa. Vuokasämpylöitä tehdessä taikina voi jäädä hiukan löysäksi, koska sämpylät lusikoidaan suoraan muotteihin. Jos leivot sämpylät pellillä, lisää jauhoja kunnes taikina on käsiteltävissä.

Appelsiini-mallassämpylät

1 l appelsiinituoremehua
2 dl vettä
50 g hiivaa
2 dl siirappia
2 tl suolaa
1,5 tl anista
0,5 dl pellavasiemenrouhetta
2 dl mämmimaltaita
2-3 dl ruisjauhoja
loput jauhot: hiivaleipäjauhoja/vehnäjauhoja
150 g leivontamargariinia

Lämmitä appelsiinimehu kädenlämpöiseksi. Murustele joukkoon hiiva, lisää siirappi, suola, anis ja osa vehnäjauhoista. Vatkaa reippaasti sitkoa taikinaan, lisää sitten pellavasiemenrouhe, mämmimaltaat ja ruisjauhot. Vaivaa taikinaa ja lisää pikkuhiljaa jauhoja kunnes taikina irtoilee kulhon seinämistä.

Anna kohota hyvin, vaivaa taas ja annostele taikina muffinsivuokiin. Paista kaasu-uunissa 6/8, 18-20 min, sähköuunissa vastaava olisi ehkä 225º ja 16 min.

Kaasuliesi on monen mielestä keittäjän unelma. Kaasu-uuni sen sijaan on pieni henkilökohtainen painajainen, enkä vielä ole kuullut kenenkään sellaista kehuvan. Kaasu-uunin armoton alalämpö on haaste etenkin niille jotka pitävät leipomisesta. Epäilevät voivat yrittää paistaa pullia grillissä - vitivalkoiset pullat ovat päältä vielä taikinaiset kun rapsakka pohja alkaa savuamaan.

Katastrofaalisen ensikosketuksen (kutakuinkin tuo yllä kuvattu pulla) jälkeen yritin verkosta etsiä ohjeita kaasu-uunissa leipomiseen. Niitä ei silloin löytynyt, mutta keskustelufoorumeilta sain yksittäisiä vihjeitä jotka auttoivat alkuun. Nyt olen muutaman vuoden kokeilun myötä oppinut joukon temppuja, joilla pullat ja leivät saa onnistumaan, ainakin kohtuullisesti, joten ajattelin pistää jakoon.

Kaikki paistetaan katonrajassa. Leipomisen A ja O on leivonnaisen hyvä etäisyys polttimosta. Näin lämpö tavoittaa leivonnaisen mahdollisimman tasaisesti eri puolilta, eikä vain suoraan alhaalta. Kun laitat leipäsi/pullasi uuniin, arvioi paljonko se tulee kohoamaan ja sijoita se sitten kohoamisvara huomioiden niin korkealle kuin uuni sallii. Voit jopa vaihtaa tasannetta paiston aikana ja tuoda peltiä alas vasta kun leivonnainen uhkaa tarttua uunin kattoon, jotta saat koko paiston ajan pidettyä mahdollisimman paljon etäisyyttä alapolttimoon. Tämä tarkoittaa myös että uunissa ei kannata paistaa enemmän kuin yhtä pellillistä kerrallaan. (Olen kuullut että uudemmissa uuneissa on jonkinlainen kiertoilma joka tasaisi lämpöä. No, sellaista ei ole meidän 70-80-luvun uunissa - voi olla että ohje on turha jos sinulla on uudempi uuni.)

Vältä peltiä, suosi ritilää. Tämä on toinen tapa, jolla on suuresti vaikutusta siihen, mistä suunnasta lämpö tulee. Pelti ei päästä nousevaa lämmintä ilmaa lävitseen, vaan ennemminkin lämpiää itse ja polttaa leivonnaisten pohjat. Pellin päällä paistettuina pullat saavat kovan, keksimäisen pohjan. Parempi ratkaisu on ritilä, jonka päällä (muutamakin arkki) leivinpaperia. Sellaisia leivonnaisia varten jotka edellyttävät ehdottoman sileää alustaa (piparkakut, kääretortut) voi kokeilla ritilän päälle asetettua silikonista leivinalustaa. Kääretortulle tämän päälle kannattaa tietysti levittää vielä reunoista taitettu leivinpaperi, ettei taikina valu. Pellin lämpöä blokkaavan ominaisuuden voi käyttää myös hyödykseen: jos pellin laittaa tyhjillään uunin alaosaan se tasaa jonkin verran lämpöä. Jotkut suosittelevat vielä, että pellille kaadetaan vettä. En kuitenkaan ole kokenut tätä tarpeelliseksi silloin, kun leivon silikonivuoissa (lisää alla).

Vuokamateriaalin valinta vaikuttaa paistotulokseen. Metalli on huono valinta vuoassa, koska se johtaa lämpöä hyvin ja tuloksena on sen seurauksena yleensä kärähtänyt pinta. Jos kuitenkin päätyy metalliin, kannattaa muistaa että myös vuoan värillä on väliä: vaaleat pinnat heijastavat lämpöä enemmän kuin tummat ja lämpiävät näin suhteessa vähemmän. Oman kokemuksen mukaan vuokamateriaaleista parhain on kuitenkin silikoni (lisää alla), silikonivuoan puutteessa myös lasi ja keramiikka toimivat (mutu-tuntumalla sanoisin että lasi toimii näistä kahdesta paremmin). Ennen silikoneja leivoin melkein kaikki leivät vuokaleipinä, isossa lasisessa lasagnevuoassa.

Lyömätön silikoni. Silikoni on kaasu-uuni-leipojan pelastus. Silikonivuoka kestää hyvin käyttöä kaasu-uunissa (vaikka tätä ei yleensä erikseen vuokien ohjeissa mainita) ja mitä tärkeintä, koska se johtaa lämpöä hyvin huonosti se käytännössä eristää leivonnaiset kaasu-uunin alhaalta tulevalta lämmöltä. Näin lämpö pääsee leivonnaisen kimppuun tasaisesti kaikilta puolilta. Paistotulos on aivan taivaallisen hyvä verrattuna muihin vuokamateriaaleihin! Itse ostin heti pari leipävuokaa ja niissä paistan nykyään niin leivät ja kuivakakut, kuin myös sokerikakut (synttärikakkuja kaivataan yleensä junan- ym. muotoisina, joten neliskulmainen muoto ei haittaa yhtään), jauhelihamurekkeet, terriinit - kaikki mikä vaan on vuokaan laitettavissa. Suurin oivallus minulle on kuitenkin ollut silikoninen muffinsivuoka, jossa olen alkanut tehdä sämpylöitä, pullia ym. pikkupaistoksia. Silikoninen vuoka on sämpylöiden kanssa ihan lyömätön. Ensinnäkin kaikista pullista tulee aina kutakuinkin säännöllisen muotoisia. Toisekseen, kierrepullat ja muut täytetyt leivonnaiset eivät aukea, eivätkä täytteet valu pellille (päin vastoin, kaikki valuvaisetkin täytteet muhivat kypsäksi yhdessä taikinan kanssa ja pullista tulee Herkullisia). Ja lopulta, sämpylöitä tehdessäni minun tarvitsee vain annostella oikea määrä taikinaa muffinsivuokiin - näin selviän leipomisvaiheesta käden käänteessä, sotkematta käsiäni ja pöytää! Usein teen sämpylätaikinasta tahallaan ihan hivenen käsin leivottavaa taikinaa löysempää (sellaista, että sitä juuri ja juuri pystyisi käsittelemään reilusti jauhotetulla pöydällä). Reippaan vaivaamisen ja kunnon kohotuksen jälkeen tökin taikinaa hetken kulhossa ja sitten vain nostelen taikinaklimppejä vuokaan kauhan ja nuolijan kanssa. Simppeliä ja siistiä - olen muffinsivuokien ylin ystävä!

Kahvi on ruskeaa. Kaasu-uunissa voi olla vaikea saada pulliin väriä. Perinteisten kananmunalla tai maidolla sivelemisten sijaan voi kokeilla onneaan kahvilla tai siirapilla - joskus näillä saa paremmin väriä pulliin/sämpylöihin.

Huomioita paisto-ajoista. Kaasu-uunin lämpötilat menevät meillä yhdestä kasiin, eikä meillä ole kovin luotettavaa lämpömittaria joten tämä on nyt ihan mutua kun en tiedä astelukujakaan. Tuntumani on kuitenkin, että paistan sämpylöitä hivenen pitempään ja matalemmalla lämmöllä kuin sähköuunissa on tapana. Esimerkiksi muffinsivuoassa paistuvat sämpylät viettävät uunissa noin 20min (uuninlämpö kuutosella).

Edit: Uunin ohjelehtisen mukaan lämpötilat ovat seuraavat:
1=150°
2=160°
3=180°
4=200°
5=220°
6=240°
7=260°
8=280°
Matalampia lämpötiloja (esim. sienien/hedelmien kuivaamiseen) olen hakenut jättämällä uuniluukun auki. Hyvin toimii!

Pizzan ystävä. Joissakin tilanteissa kaasu-uuni on oikeasti oivallinen. Sellaisissa tilanteissa, joissa kova alalämpö on tavoite, mikään ei vedä vertoja kaasulle. Crostinien grillaus, paprikan paahto ennen kuorimista ja pizzan paistaminen sujuvat kaasu-uunissa loistavan hyvin. Pizzan paistamiseen käytä peltiä, mielellään mustaa ja pistä käräyttäen!

Siinäpä kaikki. En edelleenkään ole kaasu-uunin ystävä enkä suosittele moista kenellekään. Mutta jos joudut leipomaan kaasu-uunissa, toivon, että näillä vihjeillä pääset askeleen lähemmäs tavoitteitasi. Onnea yritykseen!

Ps. Jos teillä lukijoilla on lisää leipomisvinkkejä kaasukokille, kommentteihin saa mielellään laittaa lisää vihjeitä!

Tulipa taas improvisoitua sen verran hyvä keitto, että pistetään resepti talteen.

Edit: siis aikuiset tykkäsivät. Lapset sanoivat “yäk” sekä “en halua syödä sieniä ja liemi on ihan pahaa” ja maistoivat kumpikin vain pakolliset miniminiannokset.

Jauheliha-herkkusienikeitto

500g vähärasvaista jauhelihaa (esim. naudan paistijauheliha)
500-750g tuoreita herkkusieniä
1 pienehkö purjo
1-2 lihaliemikuutiota
noin 1dl soijakastiketta
1 rkl jauhettua inkivääriä
1tl jauhettua mustapippuria
1dl ohratärkkelystä (tai perunajauhoja)
ruokaöljyä (esim. oliiviöljy)

Leikkaa purjo pieneksi ja kuullota ruokaöljyssä kunnes ne ovat ihan veteliä. Lisää jauheliha ja kun se on ruskistunut, siivutetut herkkusienet. Paista kunnes ainakin osa herkkusienien nesteestä on haihtunut. Lisää 1,5l vettä, lihaliemikuutio, inkivääri ja mustapippuri. Kun liemikuutio(t) on liuennut, lisää soijakastiketta. Maista ettei tule liian suolaista! Keittoon voi lorauttaa vähän myös makeaa chilikastiketta tai vaikka tabascoa potkuksi. Kun maut ovat kohdallaan, liuota 1dl tärkkelysjauhoja veteen ja suurusta keitto pakkauksen ohjeiden mukaan.

Huom: Keiton pakastettavuuteen saattaa vaikuttaa käytetty tärkkelys - perunajauho ei kai käyttäydy hyvin pakkasessa.

Tänä vuonna vietimme juhannusta kaupungissa. Äiti oli hieman väsynyt työmatkan jäljiltä, joten varsinainen ohjelma keskittyi lauantaille. Ja kuten yleensä, juhlatunnelma tarkoittaa tässä taloudessa kunnon ruoka-ähkyä. Jo lounaaksi syöty sushi-ateria venytti vatsaa kunnolla ja illalla ahdettiin valmiiksi täysiin vatsoihin vielä grillikanaa ja mansikkasalaattia ja kakkuja ja kotitekoista jäätelöä. Puh!

Vastaisuuden varalle talteen yksi resepti:

Inkivääri-mantelijäätelö (n. 0,6l)

5 kananmunan keltuaista
2,5 dl maitoa (kevyt- tai kulutusmaito)
2,5 dl kermaa
0,5 dl sokeria
3 cm pala inkivääriä
1 dl mantelilastuja

Kiehauta maito ja kerma sekä hienoksi paloiteltu inkivääri kattilassa. Vatkaa sillä välin keltuaiset ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kuuma maito norona kananmunan joukkoon, vatkaa jatkuvasti. Palauta seos liedelle, vatkaa koko ajan kunnes sakenee hiukan (varo ettei muna hyydy kokkareiksi). Kaada seos siivilän läpi, anna jäähtyä ja kaada jäätelökoneeseen tai vatkaa jäätelöksi käsin. Kun jäätelö on melkein valmista, kaada joukkoon mantelilastut.

Jäätelö sopii hyvin kaveriksi kuorruttamattomalle porkkanakakulle tai muille mausteisille kuivakakuille.

Herkuttelulauantain vastapainoksi sunnuntai on ollut ulkoilun ja reippailun aikaa. Äiti lupasi Emmalle ennen työreissua että voimme lähteä yhdessä ulos pyörä- ja juoksulenkille ja tänään osoittautui että nelivuotias on aivan parasta lenkkiseuraa! Monestakin syystä. Ensinnäkin kukaan elävä olento paitsi oma nelivuotias ei olisi saanut äitiä lenkille tänään. Emma kuitenkin aloitti haukottelevan äidin manipuloimisen heti aamupalapöydässä (”du piggnar nog till när du har ätit morgonmål”) ja lounaasen mennessä äiti oli jo luvannut lenkin heti päiväunien jälkeen. Toiseksi, toisin kuin yksin lenkkeillessä, Emman kanssa ei käy aika pitkäksi. Ei ole tosikaan, miten monta mahtavaa keskustelua mahtuu yhteen lenkkiin ja miten hauskaa meillä oli! Pieni polkija on myös treenimielessä loistavaa seuraa kestävyyslenkille. Kun juttu luistaa koko ajan, on helppo vahtia ettei juoksutahti kiihdy turhan kovaksi (toisin kuin yksin lenkkeillessä, jossa pitää joko seurata pulssia tai puhella itsekseen). Ja niin me juoksimme/pyöräilimme. Sitkeä tyttönen kinusi ja pyysi pidempää ja pidempää lenkkiä eikä halunnut kääntyä ensimmäisestä, toisesta eikä kolmannestakaan tarjotusta kohdasta. Lopputuloksena päädyimme käymään aina Malmin uimarannalla saakka, mikä tarkoittaa että Emma pyöräili yhdellä istumalla melkein 12km. Aika rautaista.

Tulipa tänään tehtyä poikkeuksellisen hyvää ruokaa. Lapsetkin, jotka molemmat ovat viime aikoina syöneet ihan hituspikkuannoksia, pyysivät lisää ja lisää. Isillekin taisi maistua, vaikkei meillä yleensä kaiken muun ruljanssin keskellä muisteta keittäjää kiittää (asia, johon toivottavasti on tulossa parannusta ennen kuin lapsemme leimataan vieraissa hurjan huonotapaisiksi kun ei ruoastakaan kiitetä).

Siispä, kirjoitetaan muistiin:

Suklaakana
n. 1kg kanaa valmiiksi kypsennettynä (eilisen kanankoivet kaipasivat jännitystä elämättömyyteensä)
5-6 tomaattia
1-2 sipulia
4-5 valkosipulinkynttä
1 purkki tomaattimurskaa
1 rkl jauhettua inkivääriä (tuore toimisi varmaan taivaallisesti)
1 rkl jauhettua juustokuminaa
2 rkl tandori masalaa
2 tl jauhettua maustepippuria
1 rkl rosmariinia
4 rkl kaakaojauhetta
4 tl sokeria
tilkka balsamiviinietikkaa
(tabascoa)

Pilko sipuli ja valkosipuli, paista öljyssä pehmeäksi. Lisää mausteet (paitsi sokeri ja rosmariini), paista hetki kuiviltaan. (Meidän maustehylly on saattanut vanheta, jos pelkää tulisuutta, vähennä maustemääriä.) Lisää hetken kuluttua tomaatti ja tomaattimurska, sokeri ja rosmariini sekä noin 3dl vettä. Sekoita tasaiseksi. Irrottele sormin kananliha luista, revi pienempiin palasiin ja lisää kastikkeeseen (jos kanasta on paistorasvaa tallella, lisää sitäkin kohtuudella). Anna hautua kymmenisen minuuttia. Mausta viinietikalla (ja tabascolla). Tarjoa riisin kanssa.

Tämä uunissa kypsytettävä juustokakku on uskomattoman pehmeän makuinen. Ohje on Tiinan keittiössä -ohjelmasta, hieman muokattuna. Tarjoile happamien marjojen tai marjakastikkeen kanssa, niin rasvaisuus taittuu hieman. Toinen loistava vaihtoehto on mansikoista ja balsamiviinietikasta keitetty siirappi - njam.

Pohja
125g voita
hyppysellinen suolaa
150g mantelimassaa
1 muna
3,5 dl vehnäjauhoja

Vaivaa mantelimassa suolan kanssa notkeaksi (aluksi käsin, hetken päästä vatkainkin kestää hajoamatta). Lisää huoneenlämpöinen voi. Kun voi ja mantelimassa muodostavat tasaisen tahnan, lisää muna ja jatka vatkaamista hetken. Lisää lopulta vehnäjauhot ja jätä taikina lepäämään jääkaappiin vähintään tunniksi. Taikinaa voi tehdä varastoon ja pakastaa.

Kauli taikina levyksi ja taputtele vuokaan (yksi annos riittää tavalliseen piirasvuokaan). Siirrä vuoka pakastimeen 10 minuutiksi. Esipaista pohjaa 12-13 minuuttia 175-asteisessa uunissa.

Täyte
150g valkosuklaata
300g philadelphia-juustoa
pieni purkillinen (250g?) rahkaa
1 dl sokeria
3 munaa
1 limetin mehu (+ raastettu kuori)

Sulata suklaa vesihauteessa. Sillä välin kun suklaa sulaa, vatkaa sokeri juustoon. Lisää munat ja vatkaa kreemiksi. Yhdistä suklaa ja juustokreemi: Sekoita ensin pari lusikallista kreemiä suklaaseen, kaada sitten suklaa kreemin joukkoon. Lisää limetin mehu ja halutessasi raastettu kuori. Kaada esipaistettuun pohjaan. (Täytettä riittää aivan piri pintaan, joten piirasvuoka kannattaa siirtää valmiiksi uuniritilälle ennen täytteen kaatamista.)

Paista kakkua 30-35 minuuttia 175 asteessa. Täyte saa jäädä keskeltä löysähköksi, se jähmettyy viiletessä.

Niin, eilen tosiaan oli Emman kaksivuotissyntymäpäivät. Emma oli niin haltioissaan - vieraista ja lahjoista - ettei malttanut syödä koko päivänä. Vipellystä riittikin, vieraita kävi runsain mitoin ja talo oli täynnä koko päivän. Lämmin kiitos kaikille!

Tässä vielä niin monelle lupaamani porkkanakakun ohje:

Kakku:
5 isoa kananmunaa
5 dl sokeria
5,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl raastettua muskottipähkinää (jos raastat tuoreesta pähkinästä käytä puolet vähemmän)
0,5 tl maustepippuria (vähennä, jos et tykkää pippurisesta mausta)
1 tl kanelia
1 dl pähkinärouhetta (hasselpähkinä, pekaanipähkinä, manteli - maun mukaan)
7,5 dl porkkanaraastetta
250g leivontamargariinia

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää kananmuna-sokerivaahdon joukkoon. Lisää porkkanaraaste ja lopuksi sula leivontamargariini. Varo vatkaamasta taikinaa liikaa. Kaada voideltuun vuokaan tai leivinpaperilla vuoratulle pellille. Paista 175 asteessa 20-30- minuuttia (Paistoaika riippuu aika paljon kakun paksuudesta, jos teet kakun korkeaan vuokaan paistossa menee enemmän aikaa. Kokeile kypsyyttä tikulla; kakku on valmis kun tikku on kuiva.)

Kuorrutus (riittää yhden pellillisen peitoksi):
Pieni purkillinen Philadelphiaa tai vastaavaa vähäsuolaista tuorejuustoa (n. 200g)
250g tomusokeria
50g leivontamargariinia

Vatkaa kaikki ainekset sekaisin. HUOM: Sekoita irtonainen tomusokeri juuston joukkoon ennen kuin tartut sähkövatkaimeen! Levitä kuorrutus jäähtyneelle kakulle. Koristele halutessasi pähkinärouheella.

Kakun voi pakastaa kuorrutuksineen, mutta kuorrutus saattaa jäädä tahmeaksi (riippuu ilmeisesti käytetystä juustosta).