Samtidigt skymtar det nytt vitt där var den första tanden som lossnade engång satt. Emma är otroligt stolt över att hon börjar få permanenta tänder.

Päivän muffinsit tein kuitenkin tämän ohjeen pohjalta, tosin tapani mukaan muuntelin ohjetta reilusti:

Kauraiset banaani-suklaa-hasselpähkinämuffinsit
150g margariinia
2dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 kypsää banaania
2,5 dl kaurajauhoja (esim. Provena kaurajauhoja saa marketeista)
3 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
noin 1,5 dl maitoa
2 kananmunaa + kaksi kananmunan valkuaista (nämä voi varmaankin korvata kolmannella kananmunalla)
1,5 dl hasselpähkinää jauhettuna
4 rkl kaakaojauhetta

Vatkaa sokeri ja margariini vaahdoksi, lisää kananmunat ja vatkaa hyvin. Lisää banaanisose. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita joukkoon. Notkista maidolla. Lusikoi taikinaa muffinsivuokiin ja paista 15-20 min 220º-240º lämmössä (kaasu-uuni: 6).

Tuli aika tukevat muffinsit, mutta maku osui ihan nappiin. Mahdollisesti voisi lisätä 1 tl leivinjauhetta, minulla on tuntuma että banaani leivonnaisissa syö niiden kuohkeutta.

Toipilaspäivän lounaspöydässä äiti kaivoi esiin kameran. Eipä meidän linssiluteet voi silloin jatkaa syömistä rauhassa, vaan tietysti pitää poseerata.

Ihmeen hyvässä sovussa näillä tytöillä on mennyt viime päivät. Yhteinen leikki sujuu, kiistaa syntyy vain yksittäisistä asioista ja kumpikin on omituisen hyvällä tuulella. Ehkä luonto on katsonut tarpeelliseksi tehdä lapsista taudin jälkeen erityisen kilttejä, jotta äidin hermot saavat aikaa palautua ennen seuraavaa rasitetta.

Mämmimaltailla leipomisesta innostuneena sainkin idean tunkea maltaita myös porkkanasämpylätaikinaan. Perään lensi vielä vähän mausteita ja syntyi ihan mielenkiintoinen, hivenen muhevampi porkkanasämpylä. Kurkuma värjää myös koko sämpylän hennosti kellertäväksi, mikä näyttää aika hauskalta ja sopii hyvin tulevaan pääsiäiseen.

Sämpylöiden paistosta: Meillä on kaasu-uuni ja siinä on kerrassaan haasteellista leipoa (ohjeita ja vinkkejä tässä). Ainoa keino saada järkevästi ruskistuneita ja tasaisesti paistuneita sämpylöitä on paistaa ne silikonisessa vuoassa. Isot leivät tehdään meillä siksi vuokaleipinä ja sämpylät paistuvat hienosti silikonisessa muffinsivuoassa. Vuokasämpylöitä tehdessä taikina voi jäädä hiukan löysäksi, koska sämpylät lusikoidaan suoraan muotteihin. Jos leivot sämpylät pellillä, lisää jauhoja kunnes taikina on käsiteltävissä.

Porkkanasämpylät
1l maitoa tai vettä
50 g hiivaa
1 dl siirappia
1 rkl sokeria
1-2 tl suolaa
1 rkl inkivääriä
1 rkl kurkumaa
1 dl mämmimaltaita
3 dl grahamjauhoja
loput jauhoista: vehnä- tai hiivaleipäjauhoja
100 g margariinia
5-6 porkkanaa hienoksi raastettuna

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon (tai veteen). Lisää osa vehnäjauhoista, sokeri, suola ja mausteet ja vatkaa kunnon sitko taikinaan. Lisää siirappi, mämmimaltaat ja grahamjauhot sekä raastettu porkkana. Vaivaa hyvin ja lisää jauhoja pikkuhiljaa kunnes taikina irtoilee kulhon reunoista ja vaikuttaa, että taikina on käsiteltävissä. Vaikka tekisit sämpylät muffinsivuokiin, varo ettei taikina jää liian löysäksi - porkkana tuo lisää nestettä! Lopuksi, sulata margariini ja vaivaa joukkoon.

Anna kohota hyvin, vaivaa uudelleen ja muotoile pieniä sämpylöitä tai lusikoi taikinaa muffinsivuokiin. Muffinsivuoat piripintaan paistuvat kaasu-uunissa 6/8 22min, sähköuunissa vastaava olisi ehkä 225º ja 20 min.

Sämpylöiden paistosta: Meillä on kaasu-uuni ja siinä on kerrassaan haasteellista leipoa (ohjeita ja vinkkejä tässä). Ainoa keino saada järkevästi ruskistuneita ja tasaisesti paistuneita sämpylöitä on paistaa ne silikonisessa vuoassa. Isot leivät tehdään meillä siksi vuokaleipinä ja sämpylät paistuvat hienosti silikonisessa muffinsivuoassa. Vuokasämpylöitä tehdessä taikina voi jäädä hiukan löysäksi, koska sämpylät lusikoidaan suoraan muotteihin. Jos leivot sämpylät pellillä, lisää jauhoja kunnes taikina on käsiteltävissä.

Appelsiini-mallassämpylät

1 l appelsiinituoremehua
2 dl vettä
50 g hiivaa
2 dl siirappia
2 tl suolaa
1,5 tl anista
0,5 dl pellavasiemenrouhetta
2 dl mämmimaltaita
2-3 dl ruisjauhoja
loput jauhot: hiivaleipäjauhoja/vehnäjauhoja
150 g leivontamargariinia

Lämmitä appelsiinimehu kädenlämpöiseksi. Murustele joukkoon hiiva, lisää siirappi, suola, anis ja osa vehnäjauhoista. Vatkaa reippaasti sitkoa taikinaan, lisää sitten pellavasiemenrouhe, mämmimaltaat ja ruisjauhot. Vaivaa taikinaa ja lisää pikkuhiljaa jauhoja kunnes taikina irtoilee kulhon seinämistä.

Anna kohota hyvin, vaivaa taas ja annostele taikina muffinsivuokiin. Paista kaasu-uunissa 6/8, 18-20 min, sähköuunissa vastaava olisi ehkä 225º ja 16 min.

Katastrofaalisen ensikosketuksen (kutakuinkin tuo yllä kuvattu pulla) jälkeen yritin verkosta etsiä ohjeita kaasu-uunissa leipomiseen. Niitä ei silloin löytynyt, mutta keskustelufoorumeilta sain yksittäisiä vihjeitä jotka auttoivat alkuun. Nyt olen muutaman vuoden kokeilun myötä oppinut joukon temppuja, joilla pullat ja leivät saa onnistumaan, ainakin kohtuullisesti, joten ajattelin pistää jakoon.

Kaikki paistetaan katonrajassa. Leipomisen A ja O on leivonnaisen hyvä etäisyys polttimosta. Näin lämpö tavoittaa leivonnaisen mahdollisimman tasaisesti eri puolilta, eikä vain suoraan alhaalta. Kun laitat leipäsi/pullasi uuniin, arvioi paljonko se tulee kohoamaan ja sijoita se sitten kohoamisvara huomioiden niin korkealle kuin uuni sallii. Voit jopa vaihtaa tasannetta paiston aikana ja tuoda peltiä alas vasta kun leivonnainen uhkaa tarttua uunin kattoon, jotta saat koko paiston ajan pidettyä mahdollisimman paljon etäisyyttä alapolttimoon. Tämä tarkoittaa myös että uunissa ei kannata paistaa enemmän kuin yhtä pellillistä kerrallaan. (Olen kuullut että uudemmissa uuneissa on jonkinlainen kiertoilma joka tasaisi lämpöä. No, sellaista ei ole meidän 70-80-luvun uunissa - voi olla että ohje on turha jos sinulla on uudempi uuni.)

Vältä peltiä, suosi ritilää. Tämä on toinen tapa, jolla on suuresti vaikutusta siihen, mistä suunnasta lämpö tulee. Pelti ei päästä nousevaa lämmintä ilmaa lävitseen, vaan ennemminkin lämpiää itse ja polttaa leivonnaisten pohjat. Pellin päällä paistettuina pullat saavat kovan, keksimäisen pohjan. Parempi ratkaisu on ritilä, jonka päällä (muutamakin arkki) leivinpaperia. Sellaisia leivonnaisia varten jotka edellyttävät ehdottoman sileää alustaa (piparkakut, kääretortut) voi kokeilla ritilän päälle asetettua silikonista leivinalustaa. Kääretortulle tämän päälle kannattaa tietysti levittää vielä reunoista taitettu leivinpaperi, ettei taikina valu. Pellin lämpöä blokkaavan ominaisuuden voi käyttää myös hyödykseen: jos pellin laittaa tyhjillään uunin alaosaan se tasaa jonkin verran lämpöä. Jotkut suosittelevat vielä, että pellille kaadetaan vettä. En kuitenkaan ole kokenut tätä tarpeelliseksi silloin, kun leivon silikonivuoissa (lisää alla).

Vuokamateriaalin valinta vaikuttaa paistotulokseen. Metalli on huono valinta vuoassa, koska se johtaa lämpöä hyvin ja tuloksena on sen seurauksena yleensä kärähtänyt pinta. Jos kuitenkin päätyy metalliin, kannattaa muistaa että myös vuoan värillä on väliä: vaaleat pinnat heijastavat lämpöä enemmän kuin tummat ja lämpiävät näin suhteessa vähemmän. Oman kokemuksen mukaan vuokamateriaaleista parhain on kuitenkin silikoni (lisää alla), silikonivuoan puutteessa myös lasi ja keramiikka toimivat (mutu-tuntumalla sanoisin että lasi toimii näistä kahdesta paremmin). Ennen silikoneja leivoin melkein kaikki leivät vuokaleipinä, isossa lasisessa lasagnevuoassa.

Lyömätön silikoni. Silikoni on kaasu-uuni-leipojan pelastus. Silikonivuoka kestää hyvin käyttöä kaasu-uunissa (vaikka tätä ei yleensä erikseen vuokien ohjeissa mainita) ja mitä tärkeintä, koska se johtaa lämpöä hyvin huonosti se käytännössä eristää leivonnaiset kaasu-uunin alhaalta tulevalta lämmöltä. Näin lämpö pääsee leivonnaisen kimppuun tasaisesti kaikilta puolilta. Paistotulos on aivan taivaallisen hyvä verrattuna muihin vuokamateriaaleihin! Itse ostin heti pari leipävuokaa ja niissä paistan nykyään niin leivät ja kuivakakut, kuin myös sokerikakut (synttärikakkuja kaivataan yleensä junan- ym. muotoisina, joten neliskulmainen muoto ei haittaa yhtään), jauhelihamurekkeet, terriinit - kaikki mikä vaan on vuokaan laitettavissa. Suurin oivallus minulle on kuitenkin ollut silikoninen muffinsivuoka, jossa olen alkanut tehdä sämpylöitä, pullia ym. pikkupaistoksia. Silikoninen vuoka on sämpylöiden kanssa ihan lyömätön. Ensinnäkin kaikista pullista tulee aina kutakuinkin säännöllisen muotoisia. Toisekseen, kierrepullat ja muut täytetyt leivonnaiset eivät aukea, eivätkä täytteet valu pellille (päin vastoin, kaikki valuvaisetkin täytteet muhivat kypsäksi yhdessä taikinan kanssa ja pullista tulee Herkullisia). Ja lopulta, sämpylöitä tehdessäni minun tarvitsee vain annostella oikea määrä taikinaa muffinsivuokiin - näin selviän leipomisvaiheesta käden käänteessä, sotkematta käsiäni ja pöytää! Usein teen sämpylätaikinasta tahallaan ihan hivenen käsin leivottavaa taikinaa löysempää (sellaista, että sitä juuri ja juuri pystyisi käsittelemään reilusti jauhotetulla pöydällä). Reippaan vaivaamisen ja kunnon kohotuksen jälkeen tökin taikinaa hetken kulhossa ja sitten vain nostelen taikinaklimppejä vuokaan kauhan ja nuolijan kanssa. Simppeliä ja siistiä - olen muffinsivuokien ylin ystävä!

Kahvi on ruskeaa. Kaasu-uunissa voi olla vaikea saada pulliin väriä. Perinteisten kananmunalla tai maidolla sivelemisten sijaan voi kokeilla onneaan kahvilla tai siirapilla - joskus näillä saa paremmin väriä pulliin/sämpylöihin.

Huomioita paisto-ajoista. Kaasu-uunin lämpötilat menevät meillä yhdestä kasiin, eikä meillä ole kovin luotettavaa lämpömittaria joten tämä on nyt ihan mutua kun en tiedä astelukujakaan. Tuntumani on kuitenkin, että paistan sämpylöitä hivenen pitempään ja matalemmalla lämmöllä kuin sähköuunissa on tapana. Esimerkiksi muffinsivuoassa paistuvat sämpylät viettävät uunissa noin 20min (uuninlämpö kuutosella).

Edit: Uunin ohjelehtisen mukaan lämpötilat ovat seuraavat:
1=150°
2=160°
3=180°
4=200°
5=220°
6=240°
7=260°
8=280°
Matalampia lämpötiloja (esim. sienien/hedelmien kuivaamiseen) olen hakenut jättämällä uuniluukun auki. Hyvin toimii!

Pizzan ystävä. Joissakin tilanteissa kaasu-uuni on oikeasti oivallinen. Sellaisissa tilanteissa, joissa kova alalämpö on tavoite, mikään ei vedä vertoja kaasulle. Crostinien grillaus, paprikan paahto ennen kuorimista ja pizzan paistaminen sujuvat kaasu-uunissa loistavan hyvin. Pizzan paistamiseen käytä peltiä, mielellään mustaa ja pistä käräyttäen!

Siinäpä kaikki. En edelleenkään ole kaasu-uunin ystävä enkä suosittele moista kenellekään. Mutta jos joudut leipomaan kaasu-uunissa, toivon, että näillä vihjeillä pääset askeleen lähemmäs tavoitteitasi. Onnea yritykseen!

Ps. Jos teillä lukijoilla on lisää leipomisvinkkejä kaasukokille, kommentteihin saa mielellään laittaa lisää vihjeitä!

Sairaala oli Stellalle kova paikka. Vieras ympäristö ei koskaan ole ollut Stellan lempijuttuja, joten kun siihen lisätään vielä jatkuvasti vaihtuvat henkilöt jotka tulevat huoneeseen ja pääsääntöisesti aina pistävät, puristavat tai muuten ronklaavat, voitte kuvitella että vierailu oli neidistä kerrassaan kurja. Paha oli myös siirtyminen osastolle juuri kun päivystyksen huone alkoi tuntua tutummalta. Äiti sai laulaa piristäviä lauluja ja lukea Rasavilli Piltti -kirjaa (Vilda Bebin) kannesta kanteen aika monta kertaa pitääkseen yllä edes vähän taistelumieltä. Ei sitä silti kovin paljoa ollut. Tänään osastolla Stella ei edes uskaltanut puhua, kuiskasi vain yksittäisiä sanoja ja nieli niistäkin puolet. Äidin sydän on solmussa kuin batiikkivärjäystä odottava tiukasti nyöritetty teepaita. Taidamme sekä äiti että tytär tarvita molemminpuolista haliterapiaa.